3.3.2017

Ihan pimeä retki


Oletko koskaan käynyt kävelyllä metsässä täysin pimeällä? Itse olen kyllä kävellyt metsässä pimeän aikaan, mutta varsinaisesti en kyllä muista, että olisin erikseen lähtenyt kävelylle varta vasten pimeän saavuttua.

Muutama viikko sitten osallistuin 100 ihmistä metsään -kävelyn ensimmäiseen osioon, joka oli täydenkuun kävely Repovedellä.

Suomen Juhlavuoden kunniaksi toteutamme Tervarummussa vuoden 2017 aikana erilaisia ilmaistapahtumia, joiden tavoitteena on saada sata ihmistä metsään pro bono. Metsät vaikuttavat terveyteemme enemmän kuin uskommekaan ja metsissä vietetyt hetket ovat hyväksi niin keholle kuin mielellekin. Retkien tarkoitus on myös herätellä ihmisten luontosuhdetta ja saada madallettua kynnystä luontoon lähtemiseen, eri vuoden ja vuorokauden aikoina.


Kävelylle lähdimme klo 20 ja pimeäähän silloin oli. Säkkipimeää. Edes kaupunkien valosaaste ei yltänyt antamaan ylimääräistä valoa retkellemme, vaan otsalamppu (tai taskulamppu) oli aika pakollinen varustus.

Olen kävellyt useampaankin otteeseen Lapinsalmen riippusillan yli tai kivunnut portaita pitkin Katajavuorelle, mutta pimeässä reitti oli hyvin erilainen. Otsalampun antama valo näytti vain juuri siihen suuntaan, mihin oltiin menossa ja senkin hyvin kapealla matkalla. Tällöin tulee havainnoitua ympärillä olevaa luontoa aivan eri tavalla. Mielikin pysyy rauhallisempana, kun katse seuraa valoa ja seuraavaa askelta. Hetkessä on helppo olla läsnä.

Moni asia, jonka päivänvalossa havainnoisi, jää huomaamatta pimeässä. Pimeällä tulee taas huomattua paljon asioita hyvinkin läheltä, jotka olisivat todennäköisesti jääneet huomaamatta päivänvalossa.

En tiedä, olisinko kiinnittänyt valoisalla samalla tavalla huomiota vaikka jäniksenjälkiin, koska joku muu juttu kauempana olisi vienyt huomioni tai...

 ...olisinko löytänyt tätä pientä koloa, jonne joku pikkuinen eläin on tehnyt pesän tai voihan se olla vain tunneli jonnekin.
Yksin en ehkä lähtisi metsään pimeän aikaan, koska ainakin allekirjoittaneen mielikuvitus saattaisi lähteä vähän reippaamallekin laukalle ja seuraavan mutkan takaa saattaisi vähintään kävellä vastaan norsu tai gebardi. Kuitenkin tällainen ryhmässä liikkuminen piti mielikuvituksenkin aisoissa, eikä ylimääräisiin rasahduksiin (jos niitä nyt edes oli) tullut kiinnitettyä mitään huomiota.

Retken lopuksi kävimme vielä nuotiopaikalla kokoontumassa, jossa oli mahdollisuus paistaa itse tuomiaan eväitä, kuten makkaraa tai lämmittää pullaa lämpimän mehun tai kahvin kanssa. Parasta.


Itse lähdin mukaan tälle retkelle kahdestakin syystä. Päällimmäisenä sen vuoksi, että olin ihan varma, että tämä olisi kokemuksena hieno. Ja sitä se olikin. Loppupeleissä hyvinkin yksinkertaisella konseptilla saa retkestä oikein onnistuneen. Eikä hetkeäkään haitannut, vaikka täysikuu jäikin pilviverhon taake. Se oli oikeastaan aika toissijaista. Retki pimeään metsään, oli sitten täysikuu tai ei, on mahtava kokemus.

Toinen syy oli ystäväni kanssa suunnitellut täydenkuun meditaatiot, joita olisi tarkoitus järjestää tässä tulevan kevään ja kesän aikana eri kohteissa. Suunnitteilla olisi siis pieni metsäretki hämärtyvässä illassa ja meditaatiota, joka sopisi kaikille, jotka pääsevät omin jaloin kulkemaan metsässä. Tässä olisi hyvä mahdollisuus rauhoittumiseen ja stressinpoistoon. Olisiko kiinnostusta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti