2.2.2018

Hei se on helmikuu

Tammikuu kieltämättä mennä sujahti vähän kuin varkain. Jo alkukuusta tuntui, että ylläni oli pieni kaaoksenpoikanen, joka joko järjestyisi ihan nätisti ajallaan paikalleen tai sitten räjähtäisi käsiin. Pienemmänkin muutoksen alla tuntuu joskus pakka menevän täysin sekaisin. Itselläni se ei ollut sen kummempaa, kuin opiskelujen päättyminen ja töiden lisääntyminen.

Onneksi homma ei räjähtänyt käsiin, vaan helmikuu alkoi paljon rauhallisemmassa mielentilassa. Asiat tuntuvat järjestäytyneen kohdilleen ainakin hetkeksi ja toivon, että voisin hengailla tässä olotilassa tovin jos toisenkin.

Tammikuussa tein listaa muutamista to do-asioista ja rehellisyyden nimissä jalkalistat odottavat tekijäänsä edelleen ja leivän leipomisessa olen mennyt eteenpäin niinkin paljon, että olen bongaillut muutaman leivän ohjeen netistä. Neulominen sen sijaan on ottanut tuulta alleen ja ikuisuusprojektilta tuntuva neuletakki valmistui sekä lisäksi sukat ja yhdet säärystimetkin. Tästä voi rivien välistä lukea myös senkin, että olen malttanut istua muutaman hetken myös television ääressä.


Josko nyt koittaisin helmikuussa vihdoin aktivoitua myös tuolla keittiön puolella, koska leivän tekeminen ihan oikeasti houkuttaisi. Lisäksi leipäohjeen taakse olen kirjoitellut muitakin kokeilemisen arvoisia ideoita, jotka vain odottavat toteutustaan.

Jotenkin kutkuttaisi edes hieman täyttää to do -listaa helmikuullekin. Toimihan tämä edes jollain lailla (33 %) tammikuultakin. Ehkä minä voisin aktivoitua edes hieman ystävänä, kun on tuo ystävänpäiväkin tulossa. Arki kieltämättä on tällä hetkellä sellaista, että ystäviä ei ehdi niin paljon näkemään, kuin toivoisi. Ehkä leipomisen ja ystävien muistamisen lisäksi en lupaile muuta kuin yrittää saada ne jalkalistat paikalleen, jotka jäivät sieltä tammikuulta. Heh.


Kuvat ovat parin viikon takaa tyttöjen reissulta Heisanharjulle, jossa sai taas parannella maailmaa ainakin muutaman hetken tarpeisiin.

2 kommenttia:

  1. Hahaa, mun tammikuun to do -lista meni aika lailla plusmiinus nolla -puolelle :) Mutta ajattelen aina, että ajattelu ja suunnitelu lasketaan mukaan, joten sillä puolella olen reilusti plussan puolella! Mulla on ruvennut muutaman vuoden tauon jälkeen kutkuttamaan taas puutarhahommat ja nimenomaan hyötypuutarha, niinkuin muistan myös sun kirjoitelleen. Olen kovasti kylvöhommia suunnitellut ja lainasin sen Unelmana omavaraisuus -kirjankin. Tosi kiva kirja, mutta ehkä vähän liikaa mulle - niin kiva kuin niitä kanoja, pupuja ja omenamehuprässejä kuin olisikin harrastaa, niin mulle taitaa kuitenkin riittää vähän vähempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä helmikuu jää plussan puolelle :D Itselläni ainakin kova yritys siihen. Ja hei, mulla on kanssa kova into suunnitella jo ensi kesän puutarhajuttuja. Niitä tulee tosin vähän "väkisinkin" suunniteltua, kun puuhastelen näiden liikuntahommien lisäksi Mustila Puutarhalla. Nyt kun on siementen ja niiden kylvöjen aika, ei voi pysyä kylmänä niille itsekään. Noista puutarhahommista kirjoittelen tuonne toiseen blogiini (In my green garden). Ja tuo kirja Unelmana omavaraisuus heilahtaa myös "yli" minultakin. Tuskin meilläkään koskaan tulee kanoja pihapiirissä pyörimään, mutta minusta on mukava pyöritellä tällaisiakin asioita pääkopassani. Ja kirjoista puheenollen; jos kirjastossa sun kohdalle osuu sellainen kirja kuin Lavatarhuri (Haapalahti, Lehtonen, Tuisku), niin siinä on kirja, josta inspiroituu varmasti, jos hyötypuutarha kiinnostaa.

      Poista