1.1.2018

Toiveita alkavalle vuodelle


"Uusi vuosi starttasi taas ja eikös se niin mene, että jotain pitäisi luvatakin. Olen perinteisesti ollut innokas tekemään uudenvuodenlupauksia, tosin en niin vakavalla mielellä, mutta kuitenkin. Minulle uusi vuosi merkitsee aina sellaista pientä uutta alkua ja mietittyä tulee, että mitähän tänä vuonna tapahtuu ja samalla summata menneen vuoden juttuja. Eihän elämä ihan oikeasti mihinkään muutu vuoden vaihtuessa, mutta silti on mukavaa vähän putsata vanhaa pois ja antaa tilaa uudelle" 

Näillä sanoilla aloitin viime vuonna uuden vuoden lupaus-kirjoitukseni. Täysin samoilla ajatuksilla haluaisin lähteä tähänkin vuoteen ja toivoa, että saisin pitää sen, mitä minulla jo on. Vaikka aikaa on mennyt vain vuosi, tuntuu, että olen saanut niin paljon asioita, joita olen toivonut. Olen päässyt kulkemaan luontoon, kuvaamaan, saanut tehdä töitä, joita rakastan. Itselläni ja läheisilläni on kaikki hyvin, vaikka välillä meneekin enemmän alamäkeen kuin ylämäkeen. Silti asiat ovat loppujen lopuksi oikein hyvin.


Tulevaltakin vuodelta toivon paljon liikkumista luonnossa. Haluan olla kokemassa ja ikuistamassa hetkiä, joita luonto tarjoaa. Jos nyt jo koen olevani osa luontoa, toivon sen voimistuvan vielä tänä vuonna entisestään.

Tähän liittyy tavallaan myös ajatus omavaraisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Tämä on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Tykkään tehdä paljon käsilläni; käsitöitä, kasvattaa itse ruokaani, korjata, rakentaa. En voi sanoa olevani mikään pro näissä kaikissa asioissa, vaan ennemminkin se "enemmän intoa kuin taitoa"-tyyppi, mutta haluan elää vielä enemmän sillä ajatuksella, että vähemmän on enemmän. Haluan tehdä enemmän valintoja, jotka tukevat kestävää kehitystä ja aste asteelta nostaa omavaraisuusastetta. Pienillä teoilla ihan omassa arjessa.

Tulevalle vuodelle en halua asettaa mitään sen suurempia tavoitteita, mutta toivon, että oma kroppa kestäisi säännöllisen treenaamisen ja ensi vuonna tähän aikaan voisin todeta olevani paremmassa kunnossa, kuin mitä nyt olen. Toivon löytäväni jonkunlaisen tasapainon henkisen ja fyysisen puoleni välille. Ettei egoni laukkaisi aina askeleen edellä.


Tiedän jo nyt, että alkavasta vuodesta tulee töiden osalta kiireinen, mutta toivon, että ehtisin nähdä minulle tärkeitä ihmisiä tarpeeksi; perhettä ja ystäviä. Ja olla heidän kanssaan läsnä. Nauttia siitä voimaannuttavasta energiasta, joita heiltä saan. Osata höllätä ja vain olla.

Nämä kuvat ovat viime marraskuulta, kun kävimme ihailemassa auringonnousua Lappeenrannassa Hämmäauteensuolla. Samalla reissulla poimimme jäisiä suppilovahveroita ja kanttarelleja pussillisen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti