10.1.2018

Minun tapani rentoutua

Joulun välipäiviä viettäessäni tulin todenneeksi, että minun tapani rentoutua ei ole olla tekemättä mitään. Vaikka välillä olenkin niin väsynyt, että voisin vain hengailla koko päivän pyjamassa ja nukkua vaikka viidet päiväunet, en tee sitä kuin vain akuuttiin tarpeeseen. Ja vaikka aina haaveilenkin ajasta, kun minun ei tarvitse tehdä mitään, hiipii joka kerta siinä hetkessä, kun "en tee mitään" pääkoppaan pieni ahdistus. Ihan rehellisesti, en vain tykkää olla tekemättä mitään.

Minulle yksi tapa rentoutua on lähteä johonkin kameran kanssa. Kävellä kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään tai ajatusta siitä, monelta pitäisi olla kotona tai töissä tai no, yhtään missään. Kävellä, hengailla, istuskella kivellä tai laiturilla. Nauttia siitä, että saan liikkua ja olla luonnossa. Lähteä aika ajoin hieman kauemmas, olla yön yli metsässä. Nauttia jopa siitä epämukavuudesta. Nämä kuvat kertovat yhdestä rentouttavasta retkestä koiran kanssa viime syksyltä, kun kiersimme Repovedellä Tervajärven ympäri.


Kotona ollessani en oikein osaa olla tekemättä mitään. Joskus toki on niitä hetkiä, että en vain jaksa, mutta istuessani vaikka sohvannurkassa on minulla kädessäni vähintään neulomus. Kotona tykkään puuhastella muutenkin kaikkea pientä. Kukaan ei sitten kuvittele, että rakastaisin siivoamista, mutta esimerkiksi laatikoiden järjestely on ihan hurjan rentouttavaa. Laittaa asioita omille paikoilleen. Olla omissa ajatuksissaan siinä samalla, kun tulee laittaneeksi tavaroita järjestykseen.



Kesällä puutarhassa puuhastelu on mitä parhainta nollaamista. Varsinkin niinä päivinä, kun ei tarvitse lähteä koko päivänä mihinkään, vaan puutarhaan voi vain kadota aamulla ja ilmestyä takaisin illan hämärtyessä ja itikoiden ottaessa ylivallan.




Ja sitten on niitä pienempiä hetkiä arjessa, joilla saa edes hetkeksi itsensä irti kiireestä. Itselleni yksi tällainen juttu on lähteä kameran kanssa kuvaamaan auringonnousua tai -laskua. Tai ihan vain jotain kaunista hetkeä. Yleensä nämä ovat niitä hetkiä, jotka kestävät sen puoli tuntia, mutta kantavat mielessä monta päivää. Niitä hetkiä, kun olen saanut olla kameran kanssa ikuistamassa pieniä, häviäviä hetkiä luonnosta, jotka vain tulevat ja menevät. Tai hetkiä sateen jälkeen. Kun luonto on herännyt uuteen eloon.

Miten sinä rentoudut?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti