8.5.2017

Hyppyrimäki

Maanantaiaamu ja tärisevät jalat. Hmm...

No tärinä ei tietenkään johdu viikonlopun menoista vaan aamuisista hyppyrimäen porrasjuoksuista ;). Aamulla klo 7.00 hyppyrimäen portaiden alapäässä odotti innokas (vai jännittynyt) joukko korkkamaan kevään porrastreenit. Itsekin odotin tätä innolla ja hieman jopa mietitytti, kuinka alkukeväästä sattunut reisivamma ottaisi vielä itseensä, vai ottaisiko. 

Ensimmäisen nousun (kävellen) jälkeen tiesin, että suurin haaste ei ole jalassa, vaan keuhkoissa. Pitkään tauolla olleet sykettä nostavat treenit kostautuivat aikamoisena pumpun hakkaamisena, mutta kuinka hyvää se tekikään. Ja positiivista oli toki se, että syke laski nopeasti takaisin normilukemiin portaiden yläpäässä.

Toki jalatkin ottivat hieman osumaa ja tärkeää onkin lähteä aika rauhallisesti ja maltilla liikkeelle ja kuunnella seuraavien päivien "osumia". Hyppyrimäen portaita juostessani minulla treenin aikana lyö ensimmäisenä vastaan (keuhkojen lisäksi) reidet, mutta loppujen lopuksi ne mitkä treeneistä ensimmäisen kerran jälkeen usein kipeytyvät, ovat pohkeet.
Tänä aamuna meillä meni treeneihin aikaa puolisen tuntia, joka on varmasti talvitauon jälkeen monelle aika sopiva aika. Kroppa tottuu onneksi pian tämäntyyppisiin treeneihin ja intensiteettiä pystyy lisäämään viikko viikolta astetta kovemmaksi. Ja ryhmässä tämä treenaaminen vain on mukavampaa ja tänäänkin huomasi hienoja tsemppauksia ja pieniä itsensä ylittämisiä, jotka olisivat ehkä jääneet yksin treenatessa tekemättä.

Ja eiköhän tästä tule vielä toisenkin kerran lähdettyä tällä viikolla portaisiin, uskoisin. Ainakin itselleni syttyi tästä taas aikamoinen kipinä. Hyvä treeniporukka. Ulkoilma. Tehokas treeni.
Ja peeäs. Mukaan ehtii vielä. Meillä on facessa suljettu ryhmä, jonne päivittelen mm. aina viikon treenit. Osallistua voit, vaikka et pääsisi esim. töiden vuoksi osallistumaan yhteistreeneihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti