31.12.2015

Mennyt vuosi ja ajatus uudesta

Viime vuonna kirjoittelin kuluneesta vuodesta ja toivoin mm. sitä, että uskaltaisin ottaa jalan pois jarrulta ja aloittaa taas kunnon treenaamisen. Toissa vuosi meni toipuessa ylikunnosta ja sen tuomista fyysisistä ja henkisistä jutuista.

Tammikuussa aloitin paleoruokavalion, jonka myötä löytyikin omiin ruokailuihin monta hyvää juttua, joista tuli aivan päivittäisiä tapoja. Ruokavalion myötä lisäsin entistä enemmän puhtaita ruoka-aineita syömisiini ja varsinkin raakaravinto ja siitä tehtävät herkut nousivat omalle ykkösleipomuslistalle. Vuoden alussa meillä myös alkoi salilla kuntonyrkkeily ja otin nyrkkeilyn omiin treeneihin pitkän tauon jälkeen takaisin, kun käytettävänä oli taas hyvät tilat ja nyrkkeilysäkki.



Helmikuussa tuskailin päällä- ja käsilläseisonnan vaikeutta, kun olisi mukavaa vain osata ne. Samassa kuussa mietin ekologisempia valintoja ja aloitin ekopaaston. Tuosta ekopaastosta jäikin oikein mukava kipinä ajatella asioita ekologisemmin ja vaikka en ehkä omilla toimillani vielä tätä maailmaa pelastakaan, ei valinnoistani ainakaan kenellekään haittaa ole. Lisäksi pohdiskelin jutussani Liikkuisitko näin? sitä, mikä on pohjimmainen syy treenata ja harrastaa. Kuinka ulkonäkökeskeistä treenaaminen on? Vai onko se vain liikunnan iloa puhtaasta ilosta liikkumiseen. Tämä asia on tullut esille useampaan otteeseen vuoden aikana ja asiaa on tullut pohdittua syvemminkin.



Maaliskuussa pohdin kehittymistä ja sen hitautta, malttia tehdä asioita pitkäjänteisesti ja sitä, että mikään hyvä ei tule nopeasti. Oli kyse sitten voimanhankinnasta, kehonmuokkauksesta, painonpudotuksesta, elämäntapamuutoksesta tai mistä tahansa toiminnasta, jonka haluaa muuttaa pysyvästi.

Huhtikuussa oli ehdottomasti koko vuoden juttu, kun lähdettiin Mirkkan kanssa Espanjaan joogaretriitille. Olimme ensin pari päivää Barcelonassa ja siitä jatkoimme matkaa vähän pohjoisempaan joogailemaan. Reissusta nousee vieläkin niin hyvä fiilis pintaan; tällainen reissu on arjen heittämistä sivuun parhaimmillaan. Matkalta tarttui hyvien joogahetkien ja hauskan Barcelonassa vietyn ajan lisäksi muutama mieletön uusi ihminen. Itseni tuntien tiedän, että yhteydenpito on surkeaa omalta osaltani, mutta he jättivät ihon alle hyvän fiiliksen ja tiedän, että tapaamme vielä.




Toukokuussa treenailin monipuolisesti joogaa, crossfitiä, nyrkkeilyä, juoksin hyppyrimäen portaita ja ostin jopon, joka sateisen kesän vuoksi jäi valitettavasti hieman heitteille. Mutta onhan tuo onneksi toimiva peli myös ensi kesänä.

Kesäkuu ja heinäkuu meni aika pitkälle samoissa merkeissä kuin toukokuukin. Kesähän oli sateinen, mutta ilma ja ulkoiluhan on vain asennekysymyksiä. Kesällä tykkään treenailla ulkona ja kun ei satanut (paljoa), kävin juoksemassa lenkkipolulla, edelleen siellä hyppyrimäen portaissa, urheilukentällä, kahvakuulailin omalla pihalla ja hoidin puutarhaa. Puutarha on kyllä parasta mielenlepuuttamista ja vaikka en koskaan ehdi siellä hyöriä niin paljon, kuin pitäisi ja jossain vaiheessa pihan työt ottavat yliotteen ja ajattelen, että antaa kaikkien kukkia sitten kukkia vaan, kyllä talvi hoitaa rikkakasvit viimeistään, nautin jokaisesta tehdystä pihatyöstä ja projektista, joita siellä ikinä keksinkin. Pieni puutarhuri minusta ei kuole koskaan. Treenaamisen puolelta jäi parhaiten mieleen se, että olkapää oli parantunut ja se oli ehkä yksi koko vuoden huippuhetkistä.



Elokuussa alkoi koulut ja meidän nuorimmainenkin neiti aloitti koulutaipaleen. Elämä muuttui loppujen lopuksi aika paljon, kun yhtäkkiä ketään ei tarvinnutkaan viedä ja hakea tarhasta, vaan piti vain pitää huolta, että omat työt sai ajoitettua jollain lailla koulupäiviin ja jatkaa illalla, kun mies tuli kotiin. Elokuussa nyrkkeily ja sparraaminen nousi vahvasti esille, kun treenasimme nyrkkeilyn kilpapuolella Tarua ensimmäisiin kisoihin. Sain elää uudelleen sen fiiliksen, jonka sparraaminen ja kisoihin valmistautuminen toi, sekä samalla kävin läpi sen tosiasian, että joihinkin juttuihin olen jo liian vanha, vaikka mieli olisikin nuori.

Syyskuussa ja lokakuussa pohdin tavallista enemmän maailmanmenoa, tai ehkä kuitenkin oman pään sisäisiä juttuja. Itselleni heittäytyminen uusiin tilanteisiin ja vallitseviin olosuhteisiin on ollut koko ikäni hankalaa, koska minulla on ollut tarve kontrolloida kaikkea ja meni pitkään, että opin luottamaan muihin ihmisiin; että hekin osaavat ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tästä olen kirjoittanut useampiakin tekstejä, mutta syyskuussa tuntui, että pää pistää vastaan niin monissa urheiluun liittyvässä asiassa, että kehitys meinaa pysähtyä, jos en vähän pistä ajatuksiani ruotuun. Syysiltojen pimetessä lähti myös leivontamopo vähän lapasesta ja väkerreltyä tuli pitkästä aikaa enemmänkin raakasuklaata, -kakkuja ja muita leipomuksia.



Marraskuussa pääsin mukaan Foodin Ambassador-ryhmään ja leivontamopo keuli oikein urakalla; päässäni kehittelin uusia reseptejä ja nautin tästä uusien reseptien ja niiden onnistuneiden tuotoksien aikaansaamisesta. Tässä kuussa myös aloitin "kuukauden muutos"-sarjan, jossa ensimmäinen juttu oli yhden kasvisruokapäivän lisääminen viikkoon. Tämä on toiminut ihan loistavasti ja olen pohtinut siirtymistä vieläkin kasvisvoittoisemmalle ruokavaliolle, kuin tuo yksi päivä viikossa. Marraskuussa Kirjoitin myös aiheesta kokonaisvaltaista hyväksymistä ja kuinka pitkän tien olen käynyt, että pystyn hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi pohdin Pariisin iskujen myötä sitä, kuinka kenenkään ei tarvitsisi pelätä toista ihmistä ja kuinka sitä on itseasiassa aika voimaton kaiken tuon pahan edessä. En voi oikeastaan tehdä muuta, kuin rakastaa. Ja tämä oli muuten aika lamput sytyttävä ajatus. Peace and love.



Joulukuu on mennyt aika matalissa fiiliksissä, kun pimeys viimeinkin iski ihon alle. Tästä voisin tehdä note to selfinä sen, että varaa matka aurinkoon ensi vuodelle, jos se vain on mahdollista. Pohdittua tuli monenlaista ja samalla heräsi kiinnostus ihmisen mielen tutkimiseen. Olen aina pitänyt psykologiasta ja lukiossa tämä oli yksi lempiaineistani. Pohdin paljon omaa käyttäytymistäni tai reaktioitani monissa tilanteissa, mutta myös muiden. Asiat kun harvoin ovat juuri sitä, millaisena ne esitetään. Mutta josko tuo pian alkava päivän piteneminen ja auringonpaiste herättelisi myös minut luolastani.

Kaikenkaikkiaan vuosi on antanut paljon ja vaikka kokonaisuudessaan on jäänyt oikein positiivinen fiilis, ei niiltä matalalennoiltakaan ole voinut välttyä. Mutta sekin on vain elämää ja kuuluu tähän koko hommaan yhtä olennaisena, kuin ne ilonkin päivät.

Joskus sitä miettii, että onkohan sitä kehitystä tullut vuoden aikana ollenkaan, mutta jos muistelen esimerkiksi tämän tekstin ensimmäistä kuvaa, jossa haparoiden irroitin jalat seinästä ja tulin aika samoin tein alas, on tänään otetussa kuvassa (alla) jo huomattavasti parempi tuki, jalat heilahtavat ylös paljon kepeämmin ja asennossa oleminen jalat irti seinästä on paljon vakaampaa.



Tänä vuonna löysin kokonaisuudessaan hyvän treenirytmin ja ensi vuodelle teen hieman tavoitteellisemmat treenisuunnitelmat, koska olkapää ei enää vaivaa ja polvikin on huomattavasti parempi. Tuntuu, että olen saanut terveyteni takaisin ja löytänyt tietyn tasapainon treenaamisen, levon ja kehonhuollon välille. Lisäksi ensi vuonna aion panostaa vielä enemmän juuri minulle sopivimman ruokavalion etsimiseen. Aion myös syventää tietämystäni tietyillä henkisen hyvinvoinnin alueilla.

Tässä omat suuremmat lupaukseni tulevalle vuodelle, mikä on sinun tavoitteesi?

Kiitos kuluneesta vuodesta ja ihan mahtavaa, että olet ollut mukana <3. Hyvää Uutta Vuotta!

30.12.2015

Ruokahaaste: Paleoruokavalioon?

Tämän vuoden alussa meillä starttasi salillamme ruokahaaste, joka perustui paleoruokavalioon. Kirjoittelin silloin siitä pariin otteeseen:



Tällöin haaste kesti kolme kuukautta ja ensimmäinen pari kuukautta meni paleoon siirtymiseen. Itse koin siirtymisen helpoksi, vaikka epäilinkin, kuinka käy, kun ruokavaliosta viedään pois osa käyttämistäni raaka-aineista. Siirtyminen tapahtuu tietyissä sykleissä ja pikkuhiljaa ruoka-aineita lisätään. 

Ruokahaasteen alussa oma painoni tippui kohisten useamman kilon ja olo oli todella kevyt, kaikki ylimääräinen turvotus hävisi ja olo oli virkeä ja energinen. Pikkuhiljaa painonlasku tasaantui, mutta olo pysyi pirteänä ja kropassa oli hyvä olo. 

Haasteen aikana en kaivannut maitotuotteita, herkkuja tai viljoja, koska hyvillä ohjeilla pystyi valmistamaan leipää paleoonkin sopivaksi, herkuttelu hoitui raakaherkuilla ja kahvimaidon korvasin kookosmaidolla, enkä muita maitotuotteita oikeastaan edes kaivannut.

Ruokahaasteen loputtua en ensimmäisenä rynnännyt leipäkauppaan tai juonut litraa maitoa, saati ostanut karkkipussia. Meni itseasiassa pitkään, että mieli teki edes makeaa. Maidon olen ottanut takaisin ainoastaan kahviin ja viljoja tulee käytettyä aika harvaakseltaan. Satunnaisesti syön leipää tai jos jonkun toisen valmistamassa ruuassa on viljatuotteita käytetty, syön sen kiitollisena siitä, että joku on tehnyt sen minulle. Herkuttelu on pääasiallisesti siirtynyt raakaruokaherkkuihin, mutta eksyy sinne välillä toki ihan normiherkkujakin.

Haaste keräsi silloin mukavasti porukkaa meidän omalta saliltamme ja ajattelimme tänä vuonna laajentaa haasteen koskemaan kaikkia halukkaita. Homma toimii omassa faceryhmässä, jonne pääset 11.1. haasteen aloituspäivänä (ja kun haaste on maksettu) niin, että ilmoittaudut sähköpostilla osoitteeseen cfkuusankoski@gmail.com. Jos olet huudeilla Loppiaisena 6.1., tule kuuntelemaan infotilaisuus aiheesta klo 14.00 CrossFit Kuusankosken salillemme ja voit ilmoittautua myös paikanpäällä.



Itse odotan tätä haastetta taas alkavaksi ja annan vähän enemmän ajatusta myös sille, kuinka haasteen saa sujumaan kasvisvoittoisemmalla ruualla.

29.12.2015

Enää pari askelta uuteen vuoteen

Kuinka moni odottaa vuoden vaihtumista? Minä ainakin. Vaikka uusi vuosi on tietyllä tapaa aika klisee uusine elämineen, uudenvuoden lupauksineen, tipattomine tammikuineen ja karkkilakkoineen, on se ainakin minulle ainakin tietyllä tapaa aina uuden alku.

Avaan uuden kalenterin ja täytän kaikki oleelliset ja jo tiedossa olevat jutut valmiiksi, jotta saan raamit muille muuttuville menoille. Ostan uuden pikkuvihkon, jonne merkitsen päivittäisiä to do-asioita tai ihan vain muita ideoita. Suuntaan katseeni kohti kesää ja aurinkoa ja unohdan pikkuhiljaa menneen pimeyden. Nautin jokaisesta aurinkoisesta päivästä.

Uuden vuoden lupaukset ovat kuitenkin minusta ne parhaat. Teen yleensä pidempiaikaisia suunnitelmia, mitä haluaisin ja monet niistä muuten itseasiassa ovatkin toteutuneet ajan kanssa. Kun alitajuntaisesti alkaa elämään kohti unelmaansa/suunnitelmaansa, voi huomata, että onkin siellä joku päivä. Harvoin se ihan sormia napsauttamalla tulee, mutta ei siihen turha stressaaminenkaan ja kiirehtiminenkään auta.

Ja sitten on niitä pieniä lupauksia, joita on hauska fiilistellä, kuten karkkilakko, joka ei ole varmaan koskaan pitänyt niin pitkään, kuin kuvittelin, mutta jonka haluaisin pitävän. En ehkä kuitenkaan tarpeeksi, koska jossain vaiheessa käsi kurottuu viimeistään kohti tenavien karkkikätköjä.

No mutta, pari päiväähän tässä on aikaa vielä suunnitella uutta vuotta ja miettiä mennyttä. Eksyinkin tässä iltasella katselemaan vanhoja valokuvia, aloittaen tämän vuotisista ja eksyen yhä vanhempiin kuviin. Ja ei olleet kaukana kyyneleet, kun katselin tenavien vanhoja kuvia ja muistin niitä yhdessä elettyjä hetkiä. Tai vanhoja treenikuvia, joissa oma kroppa on hieman eri mallinen tai ihania kuvia kesältä, jossa oli hyvä fiilis. Toiset kuvat muistaa nii selkeästi ja joistain pitää jo miettiä, että hetkinen, millos tämä oli oikein otettukaan. Samalla tulee mietittyä omaa elettyä elämää, omia ratkaisuja, mikä oli hyvää missäkin, mitä en haluaisi enää elää uudestaan.

Aiotko sinä tehdä uuden vuoden lupauksia?

27.12.2015

Jatkojalostettuja jouluruokia

Tänään... tai no, oikeastaan jo eilen alkoi tökkimään jouluruuat. Se on jännä, kun yleensä mitkään ruuat eivät varsinaisesti omalla kohdallani tökkää, vaan voin huoletta syödä vaikka koko viikon samaa ruokaa. Mutta noissa jouluruuissa joku vain tekee stopin tosi nopeaan. Onneksi meillä oli aika laaja skaala erilaisia ruokia, joten niistä olikin sitten helppo valmistaa jos ja vaikka mitä herkkuja tälle päivälle.

Ennen joulurääppiäisiin siirtymistä hehkutan vielä kerran reilu viikko sitten tekemääni kasvissosekeittoa. Tänä vuonna ihastuin ihan totaalisesti myskikurpitsaan ja siitä tuli tehtyä keitto jos toinenkin. Nyt sen satoaika taitaa olla jo ohi, mutta enköhän minä tuolta kaupan heviosastolta jotain tuoretta kasvista keittoihini löydä vielä ennen myskikurpitsan uutta satokautta. 

Pienet ne on ilot välillä minullakin, mutta olen joka vuosi innoissani jokaisesta alkavasta satokaudesta; kun granaattiomenat alkavat olla inhimillisen hintaisia, kun persimonit tulevat kauppoihin, kun passionhedelmiä löytää edullisesti jne. Itse suosin toki ensisijaisesti kotimaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, mutta vieläkin enemmän juuri senhetkisen satokauden tuoreita hedelmiä ja kasviksia, kuin pitkään varastoituja vihanneksia. Ehkä minulle on jäänyt pieni muistijälki puutarha- ja hortonomikoulun ajoilta, kun kauppakunnostimme purjoja, maa-artisokkia, kaaleja, sipuleita, porkkanoita... Uuuh, se haju ei katoa sieraimistani koskaan.

Keitot ovat kuitenkin sellainen ruoka, joihin en kyllästy koskaan. Ne vain vaativat jotain muuta rinnalleen, jotta en olisi nälkäinen taas heti tunnin kuluttua. Varsinkin, jos keittolounaan haluaa pitää kasvisvoittoisena, täytyy sieltä löytyä myös joku ruokaisampi salaatti tai vaikka proteiinipitoisempi leipä (johon palaan ihan tässä lähiaikoina ohjeen kera).

KASVISSOSEKEITTO
500 g porkkanoita 
½ myskikurpitsa
1 pieni bataatti
2 sipulia
100 g fetaa
2 rkl kasvisfondia
2 dl kookosmaitoa
mausteita (suola, pippuri)

Kuori ja paloittele kasvikset ja keitä kypsiksi. Laske keitinvedestä suurin osa pois, soseuta sauvaseikoittimella, lisää kookosmaito, fetajuusto, inkivääriuutejauhe, kasvisfondi ja mausteet. 

Mutta tänään siis jatkojalostin jouluisia ruokia. Meillä yleensä leivät menevät suoraan pakkaseen, mutta näin jouluna ne jäivät sinne laittamatta ja hieman kuivahtaneet leiväthän tulevat helposti heitettyä pois. Itse pyrin siihen, että ruokaa ei heitetä pois, vaan ne pyritään käyttämään aina muodossa tai toisessa. Nuo kuivahtaneet leivänkäntyt leikkasin paloiksi ja paistoin pannulla öljyssä krutongeiksi. Ja varsinkin noista ruisleivänpaloista tulee niin suurta herkkua, kun pannulle heittää vielä yhden puristetun valkosipulinkynnen ja suolaa.

Joulukinkun lopun leikkasin paloiksi ja paistoin pannulla perunoiden ja sipulin kanssa pyttipannuksi. Niin simppeliä ja maistui koko perheelle. Joulusta jääneet kalat päätyivät salaatin päälle krutonkien kanssa ja kotitekoisen sinapin loppu pääsi salaatinkastikkeeksi.

SINAPPINEN SALAATTIKASTIKE
1-2 rkl sinappia 
2 tl suolaa
1 tl jauhettua mustapippuria
1 iso tai 2 pientä kynttä valkosipulia hienonnettuna
2 rkl (omena)viinietikkaa 
7 rkl avokado- tai oliiviöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada salaatin joukkoon. Anna maustua.

Miten sinä "jatkojalostat" jouluruuat?

26.12.2015

Kaikkea uutta ja kivaa tulossa

Arkeen paluuta on liu'uteltu tänään muutamalla tunnilla töissä, jonka lisäksi olen päivitellyt meidän nettisivuja. Olen itse aika innoissani vuodenvaihteessa alkavista uusista jutuista, kuten kahdesta uudesta valmennusryhmästä, joista toinen on tanssillisempi (en siis itse hoida noita tanssillisia osuuksia, heh heh) ja toinen painottuu kuntosalitreenaamiseen.

Tanssikuntoon-valmennusryhmässä pääpaino on tanssilla, jota ohjaa Riksu ja itse vastaan taas valmennukseen kuuluvasta kuntosaliharjoittelusta sekä ruokavalioista.


Kuntosalitreenaamiseen painottuvassa pienvalmennusryhmässä on tarkoitus ensin treenata ensimmäinen kuukausi yhdessä ryhmänä ja laittaa ruokavaliot kuntoon, jonka jälkeen jatketaan jokaisen kanssa omissa tapaamisissa seuraavat kaksi kuukautta.


Tämän lisäksi odotan innolla tammikuussa alkavia uusia tunteja, joihin ei tarvitse käydä erikseen kursseja, vaan mukaan pääsee jokainen paikalle ilmestynyt. Ajatus lähti nyrkkeilyn kiertoharjoittelusta, josta sain kyselyjä, että eikö tällaista tuntia voisi järjestää myös ihan normikiertoharjoitteluna. Ja kyllä voi. Nyt siis tammikuussa aloitetaan kahdella kiertoharjoittelutunnilla, jonne voi tosiaan tulla kuka vain. Tunnin alussa käydään kaikki liikkeet läpi ja jokainen pystyy tekemään treenin juuri omalle kunnolleen sopivalla intensiteetillä.


Lisäksi lisäämme yhden tunnin kahvakuulailua, jossa treenaillaan monipuolisesti erilaisia kahvakuulaliikkeitä ja myös näillä tunneilla jokainen voi tehdä omista treeneistään juuri niin napakat, kuin itse haluaa. Itse olen vetänyt kahvakuulatreenejä jo kohta kymmenisen vuotta, joten uskoisin, että liikkeet eivät ainakaan heti lopu kesken.

Ja tunnit, joista olen hyvinkin innoissani, on aikatauluun lisätyt joogatunnit. Kyse on joko voimajoogatunnista tai yin joogasta, jossa ensimmäinen on saanut vaikutteita astangajoogasta, mutta liikkeet on tehty sellaisiksi, että jokainen pystyy niitä tekemään ja eteneminen on rauhallista. Yin joogassa liikkeet ovat taas simppeleitä, pitkäkestoisia ja venytys ei kohdistu niinkään lihaksiin, vaan sidekudoksiin, lihaskalvoihin ja niveliin.

Näiden lisäksi tammikuussa on alkamassa kaikkea muutakin kivaa, joka liittyy enemmän tuohon ravintopuoleen, mutta jotta ei ihan tule mainosähkyä, kirjoittelen niistä myöhemmin ;).

25.12.2015

"Talvinen" metsälenkki

Eilen vaivannut lenssunalku ei onneksi räjähtänyt ihan päälle ja vaikka olo hieman voimaton on vielä tänäänkin ollut, en jaksanut enää koko päivää neljän seinän sisällä olla, vaan kroppa vaati ulkoilmaa. Iltapäivällä ei enää onneksi satanutkaan ja lähdettiin miehen ja koiran kanssa metsään pienelle lenkille.


Kieltämättä metsä tai maisema ulkona ei nyt ensimmäisenä tuo mieleen joulukuuta. Ihan piruuttani pistin taskunpohjalle pussin, jos sitä vaikka löytäisi sienen tai pari. Enkä muuten ollut ihan väärässä. Suppilovahverokausi taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan ja yhdestä paikasta keräsimme suppilovahveroita useamman litran. Oikeasti. Uskomatonta. Ei joka joulu pääse sanomaan, että tehtiin sienikastiketta juuri poimimistamme sienistä tuolle kinkulle. Hitsi kun tämän olisi tajunnut vaikka toissapäivänä, niin olisi voinut tarjota tätä herkkua myös joulupöydässä.



Pieni reippailu teki kyllä hyvää ja vaikka olin alunperin suunnitellut vähän napakampaakin treeniä tälle päivälle, oli tällainen kevyesti lämmön pintaan nostava kävelylenkki oikein mukava.

Sitten voikin taas jatkaa rentoilua sohvannurkassa.

Olethan sinäkin muistanut ottaa rennosti?



24.12.2015

Jouluista fiilistä

Joulua vieteltiin tänäkin vuonna lähisuvun kesken ja samaan pöydän ääreen meitä istahti 11 ihmistä syömään jouluruokia ja -herkkuja. Joulusta on tullut lasten myötä taas oikein iloinen ja odotettu juhla ja nykyään voin jo kutsua itseänikin jouluihmiseksi. Vielä muutaman vuoden menee läpi joulupukkikin ja vaikka omat tenavat eivät enää pukkiin uskokaan, on hauska seurata myös heidän heittäytymistään, kun tänä vuonna joulupukki taas oveen kolkutteli. Siskon tenavalle joulupukki meni vielä täydestä ja tuo ihanan empaattinen pikkutyttö kävi jopa paijaamassa pukin kättä, koska pukki oli niin kovin väsynyt, kun oli koko päivän jakanut lahjoja.


Joulun parasta antia hyvän seuran lisäksi on myös herkkuja notkuvat pöydät. Itse en ole niinkään kinkku- ja laatikkoystävä, vaikka niitäkin toki syön. Joulupöytään on kuitenkin mukava suunnitella kaikkea muutakin hyvää. Tänä vuonna panostettiin vähän enemmän kalapuoleen ja perinteisen lohen lisäksi pöydästä löytyi myös muutakin merenelävää.



Lohi-smetana-suupalat
n. 100 g lohta
n. 100 g smetanaa
n. ½ prk rapu-tuorejuustoa
Suolaa
Sitruunamehua

n. 20 Sour&cream-ruissipsiä

Sekoita lohi, smetana ja tuorejuusto monitoimikoneessa keskenään. Lisää maun mukaan suolaa ja sitruunamehua. Pursota ruissipseille. Seonsiinä.


Vaikka jouluksi tulee tehtyä myös niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, notkuu herkkupöytä myös kaikkea muutakin hyvää, jotka on kyllästetty sokerilla, kermalla ja ihan perinteisillä vehnäjauhoilla. Tänä jouluna en varsinaiseen joulupöytään tehnyt raakakakkua tai muuta yhtä terveellistä, vaan niitä tuli nautittua jo ennen joulua. Jälkiruokapöytään vanhempi tenava teki jouluisia muffineja ja itse tein pitkästä aikaa juustokakun. Edellisen kakun olen tainnut tehdä viime jouluna, eli aika vähiin on jääneet nämä perinteisemmät leipomiset.

GLÖGIJUUSTOKAKKU

 Pohja:

Piparia ja muutama nokare voita

Mousse:
1 prk vispikermaa
1 prk sitruunatuorejuustoa
1,5 dl turkkilaista jugurttia
Ripaus kardemummaa
Ripaus piparimaustetta
Sokeria maun mukaan
3 rkl sitruunamehua 
4 liivatelehteä sulatettuna tilkkaan vettä


Kiille:
3 dl glögitiivistettä
4 liivatelehteä



Pohja: Murskaa keksit ja lisää nokare sulatettua voita. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Mousse:Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää loput ainekset vaahtoon. Kiehauta tilkka vettä ja sulata liivatteet siihen. Lisää vaahtoon. Kaada pohjan päälle ja laita hetkeksi (vähintään 1 h) jääkaappiin hyytymään
Kiille: Kun mousse on hyytynyt, kiehauta pieni määrä glögitiivistettä ja sulata kylmässä vedessä liotetut liivatteet siihen. Sekoita loppu glögi liivateseokseen. Liruttele varovasti moussen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.


Tämän kakun ohjeen joskus saanut ystävältäni ja pienin muunnoksin tein sitä kahvipöytään täksi jouluksi. Ja olipa muuten hyvää. Hyvin yksinkertainen ohje, mutta maku on kyllä niin kohdillaan ja sopivan jouluinen.

Makeiden herkkujen lisäksi tarjoiltiin vielä juustoja (jos vaikka jollekin oli jäänyt nälkä, hah hah) ja omaksi suosikikseni nousi tuo etualalla oleva karpalojuusto.

Nyt voi tyytyväisenä ja kylläisenä käpertyä sohvan nurkkaan fiilistelemään saamiani lahjoja ja muutamaa kirjaa. Joulun ainut miinus oli aamulla alkanut nenänkaiherrus, joka päivän mittaan kehittyi rehelliseksi lenssuksi ja kuumeksi. Tämän vuoksi en päässyt edes perinteiselle hautuumaareissulle nauttimaan ulkoilmasta ja pienestä kinkunsulattelukävelystä. Ja illan pimetessä kynttilämeri vain on niin kaunis näky hautuumailla.

Oikein rauhallista Joulua myös sinulle!

23.12.2015

Mitäs mun nivelille nyt kuuluu?

Muistatteko, kun kirjoitin vajaa kuukausi sitten kirjoituksen Mitäs sun nivelille kuuluu? Kyse on Kouvolan Luontaistuotteen kanssa tehdystä yhteistyöstä ja nyt olen syönyt näitä kolmea tuotetta vajaan kuukauden ja ajattelin kertoa väliaikakuulumisia. 

Kalaöljyä olen ottanut 1-2 kertaa päivässä ja olen jopa vähän ihastunut tuohon makuun. Olen myös maistattanut tätä tuotetta varmasti kaikilla meillä käyneillä ihmisillä ja kukaan ei ole vielä irvistellyt, vaan jokainen on ollut sitä mieltä, että onpa yllättävän hyvänmakuinen öljy. Lisäksi tästä ei tule niitä jälkimakuja suuhun, eli ainakin monia kapseleita syötyäni hetken päästä maku tulee esim. röyhtäyksen mukana takaisin suuhun. Olen kovasti tykästynyt tuotteeseen ja uskon, että jatkossakin siirryn käyttämään tätä tuotetta. 

Serrapeptaasia olen ottanut nyt ensimmäisen kuukauden aikana 2 kapselia. Tämä tuote on hyvä ottaa mahdollisimman tyhjään vatsaan. Itse olen ottanut näitä iltaisin reilu tunti sen jälkeen, kun olen syönyt iltapalan. Aamullakin tuotteen voi toki ottaa, mutta itse olen niin nälkäinen aamuisin, että heräämisen ja aamupalan väliin ei jää millään edes puolta tuntia, joten en usko, että tuote ehtisi imeytyä vielä siinä ajassa. Kun tämä ensimmäinen kuukauden olen syönyt nyt kaksi kapselia päivässä, siirryn sen jälkeen yhteen kapseliin/päivä. 

NivelActivea olen syönyt nyt myös 2 tablettia päivässä, joka on tuotteen suositus muutenkin. Olen ottanut tuotteen samaan aikaan illalla serrapeptaasin kanssa. 

Entäs mitä olen tässä kuukauden aikana huomannut? Olen tässä miettinyt, että onko tulokset vain korvieni välissä, mutta viikon käytön jälkeen huomasin, että aamulla sängystä noustessani niveleni eivät ole yhtään jäykät, vaan päinvastoin niissä ei ole mitään kipua tai jäykkyyttä. Eron huomaa tässä itseasiassa erittäin selvästi. 

Seuraava asia, mihin kiinnitin noin kaksi viikkoa kuurin aloittamisen jälkeen, oli kyykkääminen treeneissä. Vajaa kaksi viikkoa sitten treenailimme ystäväni kanssa, joka jaksaa aina naureskella polvieni rutinalle ("laitetaanko tuota musiikkia vähän kovemmalle, kun nuo sun polvet pitää niin pahaa ääntä"). Hän siinä treenien lomassa totesi, että miten nuo sinun polvet ovat noin hiljaiset. Itse olin kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, koska kyykkääminenkin on ollut helpompaa viime aikoina. En olisi uskonut kuuna päivänä, että saisin näistä näin paljon apua, joka on siis mitattavissa muutenkin, kuin mustatuntuu-ajatuksella. 

Eli näiden kokemusten perusteella en voi kuin suositella ko. pakettia niille, joille on kipuja nivelten kanssa. Ainakin omalla kohdallani nämä todellakin toimivat!


22.12.2015

Pieniä pakoja joulunaluskiireistä

Tänä aamuna kampesin itseni hieman aiemmin sängystä ylös ja lähdin ennen aamuwodeja hakkailemaan säkkiä. En tiedä, mikä siinä on, että aamuvilakoilla, kaikessa hiljaisuudessa sain irti aivan tosi hyvät nyrkkeilytreenit. Kello määrää mukavasti tahdin, kun laitan eriksi 2 minuuttia ja tauoksi 30 s. 

Muutaman erän otan varjoa ja sen jälkeen haen omat, jo parikymmentä vuotta palvelleet säkkihanskat käteen. Hanskat alkavat kieltämättä olla aivan räjähdyspisteessä, mutta ne vain ovat ne parhaat. Treenatessa säkillä hymyilen tyytyväistä (hölmön) hymyä, kun oikea suora tai koukku läsähtää säkkiin voimalla ja juuri oikeassa kulmassa. Samalla mietin omia ohjeita muille; muista suojaus, älä tiputa takakättä jne. 


Lisäksi otan muutaman erän päärynäpallolla ja koen olevani vähintään Rocky Balboa. Tästä puuttuu enää Survivorin Eye of the tiger, joka itseasiassa löytyy useammaltakin soittolistaltani. Hah hah.

Treenien lopuksi teen ihan perusvatsoja istumaanousuilla ja muutamat näitä vähän hevimpiä rutistuksia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvät ja tehokkaat treenit.

Jouluhössötysten välissä on hyvä ottaa pientä aikaa myös itselleen, vaikka se tarkoittaisikin heräämistä vähän aikaisemmin. En oikein osaa stressata Joulua, vaan hoidan ne ns. pakolliset vain pois alta ja sen jälkeen kaikki, mitä teen, on sitä ekstraa. Jos jotain jää, niin sitten saa jäädä ja elämä jatkuu myös joulun jälkeen.

Tällä ajatuksella, että ei muuten stressata, päätettiin jo viime viikolla miehen kanssa, että otetaan pieni pako arjesta ja käydään elokuvissa. Itseäni kieltämättä jotenkin huvitti lähteä katsomaan uutta Star Wars-elokuvaa, koska ihan rehellisesti en ole tainnut nähdä niitä aikaisempiakaan yhtään kappaletta alusta loppuun. Sen verran toki tiedän, että siellä pyörii Darth Vader ja Luke Skywalker ja heillä on sukulaisuussuhde (I'm your father taitaa olla joku yhtä legendaarinen lausahdus, kuin I'll be back siitä toisesta elokuvasta ;)). Ja sitten on se prinsessa Leia ja se Han Solo.

Mutta siis oikeasti. Elokuva oli itseasiassa hyvä ja vaikka kuinka avoimin mielin lähdin tätä elokuvaa katsomaan, kävi mielessä ennen elokuvan alkua, että olenkohan minä ainut, joka ei oikeasti niin näistä välitä. Elokuvaa oli kuitenkin helppo seurata ja jos miehen mielestä juoni oli suht helposti arvattavissa, olin minä täysin ummikkona enemmänkin innoissani, kun tajusin lopultakin, mitä tapahtui. Hieman kotimatkalla jouduin muutamaa juttua kyselemään, koska mistä minä olisin voinut esimerkiksi tietää, että Darth Vader oli kuollut tai mikäs se niiden keskinäinen suhde oikein olikaan ja kuka oli sukua kenellekin. Mutta kaikkinensa, saattaa olla, että kaivelen miehen Star Wars-boxin esille ja vietän joulua niitä katsellen (oletan, että miehellä siis sellainen boxi on...)

Ja kaikille muillekin Star Wars-ummikoille; suosittelen tätä uutta elokuvaa. Menkää katsomaan. Tykkäsin.

21.12.2015

Terveellisempää herkuttelua Jouluun

Meillä oli eilen illalla vähän erilaiset "treenit" valmennusryhmäni kanssa, eli tapasimme vähän terveellisemmän leivonnan merkeissä. Yksi ryhmäläisistämme kutsui meidät (vai kutsuimmekohan me itse itsemme) uuteen kotiinsa ja ilta menikin rattoisasti leivonnan ja jutustelun merkeissä. 

Tällä kertaa leivoimme raakakakun ja raakasuklaata. Se, mikä näistä raakaleivonnaisista tekee sen terveellisemmän vaihtoehdon, on se, että ne ovat mm. hyvin ravinnepitoisia, sisältävät kaikki raaka-aineiden vitamiinit ja hyvät rasvat. Sen kevyempiä vaihtoehtoja nämä eivät ole, eli aivan tolkuttomia määriä näitä ei kannata syödä. Mutta näissä ei ole myöskään yhtään ns. tyhjää kaloria, ja jos katsoo allaolevan kakun reseptiä, voisi tätä herkkua syödä vaikka aamu- tai välipalaksi.


Kokeilin vastaavaa kakkua jo perjantaina, kun Annan kanssa koeponnistimme reseptin. Ja voi hitsi, että tästä tulikin hyvää. Kakun koostumus on kuohkea ja raikas ja olisin voinut santsata palan jos toisenkin. Että jos olet miettinyt joulupöytään jotain raakaleivonnisia, niin tässä olisi oikein varteenotettava vaihtoehto.


JOULUINEN PUOLUKKA-MANSIKKARAAKAKAKKU

Pohja
10 taatelia
2 dl manteleita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
pieni ripaus suolaa
1-2 rkl vettä

Täyte
200 g puolukoita
200 g mansikoita
3 rkl hunajaa
5 dl cashewpähkinöitä
1,5 dl kaakaovoita sulatettuna vesihauteessa

Sekoita pohjan aineet monitoimikoneessa keskenään ja painele seos n. 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
Valmista täyte. Laita cashewpähkinät monitoimikoneeseen ja anna niiden sekoittua aivan hienoksi jauhoksi. Tällöin täytteestä tuolee kuohkeampi. Lisää joukkoon loput ainekset, tarkasta maku ja lisää tarvittaessa hunajaa. 
Koristele. Ensimmäisen kakun koristelin ohuella raakasuklaakerroksella ja eilen valmistettu kakku on koristeltu granaattiomenalla.


Raakakakun lisäksi teimme raakasuklaata, joista teimme varmasti sen seitsemää eri versiota. Peruspohja syntyi n. 100-150 g kaakaovoita, 1 rkl kookosöljyä, 3 rkl raakakaakaojauhetta ja 1-2 rkl hunajaa. Sekaan laitoimme mm. minttutippoja, cashewpähkinöitä, gojimarjoja, kuivattuja karpaloita, manteleita ja mulperimarjoja. 

Raakasuklaatahan saa myös valmiina massana, johon voi itse lisätä haluamansa lisät, kuten pähkinät, kuivatut marjat/hedelmät tai lisätä makua vaikka mintusta.  Itse olen kokeillut noista valmismassoista TÄTÄ, ja voin sanoa, että on muuten hyvää. 

Tai, jos et ole koskaan kokeillut raakasuklaan valmistusta, on olemassa myös valmiita raakasuklaan valmistuspaketteja. Aikoinaan oma suklaantekijän "urani" lähti tällaisesta valmispaketista ja vaikka muistankin hieman aluksi kummastelleeni suklaan makua, koska eihän se aivan Fazerin siniseltä maistu, jäi makuun jollain lailla koukkuun ja nyt tuo raakasuklaan valmistus on jo melkein viikottaista puuhaa ja raaka-aineita löytyy keittiönhyllyltä aina.


Mitäs minä saan?

20.12.2015

Ystävyydestä

Tässä istuessani sunnuntaiaamuna keittön pöydän ääressä aamupalan jälkeen juoden vielä toista kupillista kahvia, mietin ystävyyttä. Itse olen siitä onnellisessa tilanteessa, että minulla on hyvin rakas ja läheinen lähisuku, joka kattaa omien vanhempieni ja siskoni lisäksi myös miehen lähisuvun. Vaikka olenkin maailman huonoin ihminen pitäämään tarpeeksi yhteyttä tai soittelemaan vain kuulumisia, tiedän, että he ovat siellä. Ja se on minulle tärkeää.


Lisäksi minulla on hyviä ystäviä lapsuusvuosilta, joiden kanssa yhteyttä pidetään hyvinkin harvakseltaan, mutta silloin kun nähdään, katoaa aika välistä ja tiedän, että he ovat ystäviäni edelleen ja tulevat aina olemaan. Lapsuus- ja nuoruusvuosina sidotut ystävyysssuhteet ovat muuten yllättävän kestäviä. Vaikka jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja arkeaan, persoonat pysyvät samoina ja se on ehkä se juttu, joka pitää ystävyyden kasassa. Ne samat persoonat ehkä saavat iän mukana syvyyttä matkaansa ja on ilo huomata, että muutkin miettivät ja pohtivat samoja asioita, vaikka elämäntilanteet saattaisivatkin olla hyvinkin erilaisia.

Ja sitten ovat nämä aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet. Itse tutustun helposti ihmisiin, enkä ole koskaan kokenut olevani yksinäinen. Kavereita ja tuttuja minulla on paljon ja työnkin puolesta tulee puhuttua paljon päivän aikana ihanien ihmisten kanssa. Niin paljon, että nautin välillä aivan totaalisesta yksinolemisesta. Ystävyyssuhteiden luominen aikuisiällä on kuitenkin itselleni ollut haastavampaa. Lähinnä sen vuoksi, että minulla on ihana perhe, jotka ovat hyvinvointini keskus ja he ovat tukenani niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Perheen lisäksi on ollut kuitenkin mukavaa, että matkan varrelta on silloin tällöin kuitenkin tarttunut matkaan ystäviä näin aikuisiälläkin. Ja ainakin omalla kohdallani tuo "tarttunut mukaan" kuvastaa hyvin omaa tapaani ystävystyä. Näissä ystävissä vain kolahtaa joku juttu ja vaikka oma ystäväpiiri koostuukin hyvin monentyyppisistä ihmisistä ja ehkä ainut yhdistävä tekijä tässä on tietty "syvyys", en voi sanoa, että ystäväni olisivat edes kaikki niistä samanhenkisiä ihmisiä. En tiedä, osaanko selittää tuota "syvyyttä", mutta sillä tarkoitan sitä kykyä mennä pinnan alle, ja se, että voin varauksetta puhua ystävilleni asioista ja tiedän, että vaikka he eivät olisikaan kanssani samaa mieltä, he kuuntelevat ja ymmärtävät silti. Syvyys on myös sitä erilaisuutta.

Viikonloppu olikin hyvin ystäväpainoitteinen, kun perjantaina kävimme ystäväni kanssa ensin treenailemassa ja sen jälkeen olin kutsunut hänet auttamaan leipomisessa, kun tarkoituksena oli koeponnistaa raakakakku tämän viikonlopun valmennusryhmän tapaamista varten. Tämän ohje on luvassa tänne blogiinkin vielä alkuviikosta ja tiedän, että tällä ohjeella tehty kakku löytyy varmasti myös meidän perheen joulupöydästä.

Perjantai-ilta taas oli vähän hulvattomampi ja vaikka istuimme kahden ystäväni kanssa meillä iltaa, ei illasta puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, muutamia kyyneleitä ja paljon naurua. Syötyä tuli varmasti monen päivän edestä ja näin jälkikäteen mietin, että kuinka paljon sitä oma napa loppupeleissä oikein ruokaa pystyykään vetämään. Tarjolla oli pastasalaattia, sushia, juustoja, suklaata, ja kaikkia muita herkkuja.


Vauhti ja vaaralliset tilanteet kulminoituivat, kun ystäväni päätti vaihtaa katostamme pari palanutta lamppua. Ja näppärästi tuo kiipeilikin kappien päälle ylös korkeuksiin (lähemmäs 4 m) ja minä perässä assistentiksi. Samassa rytäkässä toinen ystäväni onnistui hajoittamaan imurimme letkun, joka ei kestänytkään nostelua ja itselläni hieman lipesi ote alastullessa ja muistona on nyt aika kipeä pyrstö. Mutta näin paljon en ole ehkä vähään aikaan nauranut ja tiedän, minkä rempparyhmän kutsun meille talkoisiin, kun tarvitsen apua talonrakentamisen viimeistelyyyn.


17.12.2015

Ja kasvisruokaa. Taas.

Eilen mietin, mitä sitä tänään tarjoaisikaan torstailounaalla kasvisruokana ja samalla tulin miettineeksi, että hetkinen, mähän en ole muuten syönyt koko viikon aikana yhtään muuta lihaa, kuin kerran kalaa. Olen ollut niin koukussa tähän intialaishenkiseen leipäjuustoruokaan, että olen syönyt sitä koko viikon. Paitsi parina päivänä tein munakkaan, jonka kanssa söin salaattia.

Tänään siis tarjoilin taas samaa ruokaa kuin viimekin viikolla ja en voi kuin suositella kokeilemaan.


Meidän naapurifirmasta Tuomon Luomusta kävin hakemassa tenaville tänään töiden jälkeen vähän askarreltavaa, eli piparitaikinaa, josta paisteltiin pari pellillistä pipareita. Joulutorttuja meillä ei ole oikeastaan koskaan paisteltu, mutta nämä joulupiparit kuuluvat kyllä jokavuotiseen perinteeseen.

Illemmalla tehtiin vielä toinen ruoka, joka nälkäpäissään kauppareissulla tuli valikoiduksi "jotain nopeaa ja helppoa ja joka maistuu kaikille", eli tortilloja. Muille paisteltiin ihan normijauhelihaa, mutta itse nappasin kaupan pakastehyllystä quorn-rouhetta, jonka maustoin tacomausteella. Ihan mielenkiinnosta testasin tätä tuotetta taas, kun soijaa en suosi, eikä se vatsalleni oikein sovikaan. En ainakaan viimeeksi tätä pari vuotta sitten käyttäessäni muista, että vatsa olisi tästä nokkiinsa ottanut, mutta se jää nyt nähtäväksi. Tästä ei ole sitten kuitenkaan tulossa sen syvällisempää analyysiä, sopiko vaiko eikö ;). Mutta ainakin maun puolesta tuote oli oikein passeli käytettäväksi jauhelihan korvikkeena tuolla tortilloissa.
 
En kyllä sen kummemmin ole ajatellut edelleenkään kasvisruokavalioon siirtyä, mutta jos se näin helppoa on, niin en kyllä lihaakaan kaipaa. Paitsi kalaa välillä. 

16.12.2015

When life gives you lemons...

Vielä toissa viikolla mietin, että eipä ole onneksi tämä pimeys iskenyt sisuksiin, kuten se on tupannut yleensä viimeistään marraskuun lopussa tekemään. Vuoden pimein aika ei ole varmasti jäänyt huomaamatta keltään, mutta jostain syystä omalla kohdallani koko pimeys on mennyt yllättävän kevyesti.

Viime viikkoon saakka. Vanhempi tenava sairastui oikein kunnon räkälenssuun kuumeineen päivineen ja olen pyrkinyt olemaan kotona ne ajat, kun mies on ollut töissä, ettei kipeänä tarvitsisi olla yksin kotona. Omat treenit ovat jääneet tekemättä muutamia joogailuja lukuunottamatta ja tunnen, kuinka pimeys alkaa kaatua päälle, kun en ole päässyt liikkeelle. Liikunnalla on ainakin itselle niin suuri merkitys. Se pitää kropan ja mielen tasapainossa. Ja nimenomaan se monipuolinen liikunta; sykkeennostot, painoharjoittelu, kehonhuolto ja jooga.

Toissayönä heräsin pahaan päänsärkyyn, jota kesti pitkälle seuraavaan päivään ja pää olikin ontto koko loppupäivän. Tänä aamuna sängystä noustessani tunsin voimakasta huimausta ja pää oli todella outo koko aamun. Olo on onneksi vähän helpottanut, vaikka hieman huimailee vieläkin. Google oli tällä kertaa onneksi suopea ja kertoi, että huimaus on suhteellisen yleistä (varsinkin yli 40-vuotiailla naisilla!!) ja harvoin vakavaa. No, ehkä tämä tästä ja jos tämä ei pahemmaksi mene, pääsisin hyvällä lykyllä jo edes loppuviikosta treenaamaan.

No mutta, eihän tästä sairaskertomusta pitänyt tulla (me vanhat ihmiset ehkä vain olemme tällaisia vaivoista valittajia ;)) vaan kaiken tämän alustuksen tarkoituksena oli lähinnä kertoa, että kun taas on joutunut olosuhteiden pakosta hieman keventämään tahtia, alkavat monet asiat järjestyä pään sisälläkin. Se olikin aikamoinen myllerrys, joka sinne iski tässä muutama viikko sitten. Tuntuu, kuin kaikki palikat olivat hetkeksi menneet pois paikoiltaan ja edes parin palan yhteenlöytäminen oli vaikeaa. Mikään ei tuntunut liittyvän mihinkään ja kovin pienetkin asiat tuntuivat järisyttävän perustoja.


Nyt, kun pakka on taas pään sisällä ravisteltu sekaisin, alkavat palat löytää uusia paikkojaan. Ensin kokosin ne suurimmat linjat kasaan ja kirjoitin asiat ylös. Sen jälkeen aloin tehdä lyhyemmän aikavälin tavoitteita ja suunnittelin, kuinka niihin pääsen ja kirjoitin nekin ylös. Lisäksi päätin antaa tiettyjen tuntemusten nousta ihan rauhassa pintaan ja antaa niiden viedä ja katsoa ajan kanssa, mistä löydän itseni, en siis fyysisesti, vaan henkisesti.

Tällainen tuulettelu tekee välillä todella hyvää, vaikka ei mitään mukavaa välttämättä olekaan. Se, että joutuu/pääsee kohtamaan omat heikkoutensa ja aikansa märehdittyään kuvainnollisesti sikiöasennossa lattialla parkumassa alkaa pikkuhiljaa nousta ja hyväksyä asiat taas sellaisina kuin ne ovat, uskaltaa olla heikko ja kääntää omat heikkoudet vahvuuksiksi. Tällöin voisi taas sanoa kasvaneensa hieman henkisesti.